Viime viikolla leikkasimme harjoituspäähän ”mittapituusleikkauksen”. Eli leikkauksessa kaikki hiukset ovat saman mittaisia. Leikkaus aloitettiin ristijaolla ja mittana käytettiin mestarikamman pituutta. Leikkaus onnistui hyvin ja leikkasinkin pään aika lailla itsenäisesti. Lopuksi päälle sai tehdä föönikampauksen jos kerkesi. Minä tein pyöröharjalla peruskampauksen. Kampauksesta tuli hieman sellainen keski-ikäisen naisimmeisen juhlakampaus 😀
Tästäpä innostuneena ajelin koulupäivän päätteeksi äitini luo ja leikkasin hänen pitkät kutrinsa hieman lyhyemmiksi. Äidilläni on ollut tukan kasvatusoperaatio käynnissä parisen vuotta, joten johan tuota olikin aika leikata. Harmaita hiuksia meinasi teettää äitini armottomat kikkurat ja totaalisen erimittaiset hiukset. Onneksi äiti oli tyytyväinen ja onnistuin leikkauksessa hyvin, toki leikkauskin oli simppeli.
Näin pikkuruisilla ja yksinkertaisilla leikkauksilla sitä täytyy aloitella 🙂
Työharjoittelupaikassa on tullut treenailtua kampausten tekoa. Kampauspäähän on väännetty jos jonkinmoista kauheutta ja tänään luokkakaverin tukkaan tein ensimmäisen kampauksen elävälle oliolle. Oishan tuo saanut olla vähän muodokkaampi ja paremmin suunniteltu, MUTTA yllätin kuitenkin itseni suht positiivisesti 😀 Kaippa näillekin tekeleille voi vielä joskus nauraa.
Seuraavaksi kuvakollaasia kampausnäpertelyistä…
Ja nyt siihen ihmisen kampaukseen 😀 (Vasen puoli kampauksesta meni vähän niin ja näin mutta oikealta puolelta ihan ok luomus. Pikkuisen olisi saanut ollaa vielä enemmän ryhtiä ja kiharaa päällisosassa)
Hauska sinänsä etten koskaan ole tykännyt tehdä kampauksia, mutta nyt olen jopa jollain tapaa innostunut niiden tekemisestä. Toki nämä alkuräpeltelyt on mitä on ja joku ammattilainen saattaisi saada halvauksen näitä kuvia katsoessaan mutta antakee anteeksi keltanokalle!
Etiäpäin sano mummo lumessa kun kissalla pöytää pyyhki tjsnp! 😉
/Salla